T      y      ö      s      k      e      n      t      e      l      y      s      t      ä      n      i		pääsivu
		cv
		julkaisut
		kilpailut
O     m     a     k     u     v     a		teokset 2004
		Värisuora I
		Värisuora II
		Omassa valossa
Merkitysten ylösrakennus ja purkaminen on kulttuurin jatkuvaa liikettä. Kun jotakin		Toisessa valossa
uutta näyttää olevan nosteessa, puhutaan ajanhengestä, zeitgeistista. Se on kuin juna,		Rannalla
joka lähtee sukupolven välein ja kuljettaa omaksumishaluisia. Mutta mitä sitten tapahtuu –
matkan jatkuessa ja ajanhengen muuttuessa –  on taiteen tekijän kannalta oleellista.		teokset 2006
Taiteilijana aikuiseksi kasvaminen on kasvamista myös epäajankohtaiseksi. Ja paljon		Summa
henkilökohtaisemmaksi kuin zeitgeist.		Fissio
		Fuusio
		Stemma
		Syntaksi
Runoilija Rabbe Enckell on sanonut: "Niin se on, joka tapauksessa. Kaikki kirjoittaminen		Desire Vacui
tähtää omakuvaan." Ehkä hän osuu oleellisimpaan taiteilijaa ajavaan motiiviin. Kyse ei ole
aiheista tai teemoista vaan omakuvasta, mutta omakuvassa on kyse oman katseen kuvasta.		uudet teokset 2008
On etsittävä ja tehtävä näkyväksi, mitä ja miten oikein näkee ja kuinka katse hakee		Abscissa
näkemästään omansa. Se on uutta, joka kerta maalauksen alkaessa.		Curriculum Vitae
		Half & Half
		Ibid.
		Sub Rosa
(Sovellettu lainaus johdannosta teokseen Kaisa Soini:
Desire Vacui Tyhjän vuoksi – maalauksia ja kirjoituksia)
K     ä     r     p     ä     n     e     n             j   a             t     i     l    a
Toisinaan vaikuttaa siltä, että kävelen maalaukset valmiiksi. Matkalla työhuoneelle askellan
ajatuksiani ja perille päästyäni jatkan askellusta kohden seinää, jota vasten työskentelen
Rummutan sitä kuin kärpänen ikkunalasia. Välistä astun taakse päin, riittävän
tarkasteluetäisyyden saamiseksi tai sivuille, eri valokulmien näkemiseksi. Sitten palaan taas
seinän tykö. Tämän melko lyhyen mutta tiuhasti taitetun matkan varrella työni tekeytyvät.
Yhtä lailla kuin tila on osa maalauksen prosessia, toivon sen aktivoituvan katsojan ja
maalauksen kohdatessa. Liikkuessaan maalauksen ympärillä katsoja ottaa tilaa ruumiillisesti
haltuunsa. Maalaus muuttuu lähelle tultaessa tai ohi kulkiessa, joskus kuin filmi negatiivista
positiivivedokseksi. Katse valpastuu; se hakee ja näkee haluamansa tilassa, jonka maalaus
ehdottaa.
Pyrin läsnäolon tuntuun. En yritä töilläni kertoa tai kuvittaa tarinoita. Käyttämäni muotokieli
on jatkumon niukasta ja abstraktista päästä. Mutta mitä haen, on erityinen stämning. Se on
valon tuntu, joka on yhtäkkiä läikähtänyt näkyviin tai jolla on oma maantieteeseen ja
vuodenaikaan sitoutunut värinsä. Tai se on muistikuva tapahtuneesta - lämmöstä,
kylmyydestä, kivusta ja yksityiskohtien kiillosta ja hehkusta.
Rakennan maalaukset suhteellisten totuuksien pohjalle. Juuri se punainen on sitä, mitä se on
vasta asettuessaan suhteeseen ympärillään olevaan. Tällä periaatteella rinnastan erikokoisia
pintoja, eri maalausmateriaaleja ja työstötapoja. Käytän öljypohjaan sidottua  pigmenttiä,
mehiläisvahaa, öljyä, lakkaa, lyöntimetallia, hopea- ja kultamaalia, lyijykynää, hiiltä. Pintojen
kosketustuntumat teen rapaten, raaputtaen,  maalaten ja puunaten. Maalauksen abstraktit
kysymykset kääntyvät samalla fyysisiksi valinnoiksi.
Cranbrook Academy of Artissa Yhdysvalloissa suorittamani arkkitehdin tutkinto on
vaikuttanut merkittävästi taiteelliseen työhöni. Tuossa koulussa arkkitehtuuri mielletään
yhdeksi taiteenaloista mm. kuvanveiston ja maalauksen rinnalla ja oppituolien rajat ovat
epämuodolliset. Oleellista on käytännön studiotyöskentely,  jonka on perustuttava myös
teoreettiselle ajattelulle. Oman näkemykseni lähtökohdat ovat fenomenologisessa filosofiassa,
vaikka työskentelyni on siirtynyt jälkiteoreettiseen vaiheeseen.  Maalaus on jo toinen ihoni.
Toisinaan kärpäset huomaavat vieressä olevan avonaisen ikkunan, käyvät siinä mutta
palaavat jostain syystä takaisin lasin pintaan. Ei  Sisyfoskaan hyljännyt kiveään.
Kaisa Soini 2008