Teoksen idea on lähtöisin rukousnauhasta: ketjusta, jota pyöritetään käsissä helmi helmeltä

samalla rukoillen. Ajatusta soveltaen ehdotetaan siunauskappelin muureja kiertämään

ketjumainen, vähäeleinen maalaus/tilateos ”Rukousnauha”.

Rukousnauha kulkee rakennukseen piirtyvän polun ajan surevan ihmisen rinnalla,

kirjaimellisesti silmäntasolla, ja rytmittää surusaattoa. Sen mukana matka etenee helmeltä

toiselle, valolta seuraavalle; osissa ja vähitellen kuten surukin. Kulkijaa lohdutetaan

kuoleman monumentaalisuuden äärellä taiteen keinoin – herkkävireisellä värin, materiaalin

ja valon tunnulla, inhimillisellä mittakaavalla – sekä ikiaikaisten rukoustekstien voimalla.

Teos koostuu viidestä erillisestä osasta: kupari-, puu-, lasihelmestä ja kahdesta nauhaosasta.

taittuvat itsensä peilikuvaksi väriskaalan samalla kirkastuessa. Muutokset tukevat

arkkitehtuurista ajatusta pysähtymisestä reflektoimaan mennyttä ja toisaalta käänteestä

kohti valoa.

Avustaja: arkkitehti Petri Hirvonen

The work is based on the idea of a rosary: a string of beads passed from one hand to the

other while reciting prayers. The proposal consists of a continuous, austere painting/

installation titled “Rosary”, to go round the interior walls of the cemetery chapel.

Along its path in the building, the Rosary travels with the mourner, literally on eye level,

and provides a rhythm for the funeral procession. With it, the journey proceeds from one

bead to the next, from one light to the next, gradually and in stages, just as grieving does.

In the face of the monumentality of death, the traveller is comforted by art – with a subtle

sense of colour, material and light, on a human scale – and by the power of ancient

prayer texts.

the scrolls rise higher and turn into a mirror image of themselves, while the colour scheme

becomes brighter. The modulation supports the architectural idea of pausing to

contemplate the past and, simultaneously, of turning towards the light.

Assistant: architect Petri Hirvonen